Jokapäiväinen rutiini on ihmiselon tappava tauti. Kaikessa automaattisessa helppoudessaan, se vangitsee meidät elämään tiedostamattomuuden kuutiossa, muka-muka-maailmassa. Onko tapamme toimia meille itsellemme hyväksi? Nautimmeko siitä mitä teemme? Koska viimeksi pysähdyimme miettimään, onko päivittäin toistamissamme asioissa mitään todellista sisältöä, mitään tarkoitusta?
Tervehdi Jenny Woota, tyttöä, joka elää Peppi Pitkätossumaisen anarkistisesti, taipumatta kaavoihin, kumartamatta teennäisille ihmisyyden säännöille. Hänelle jokainen aamu tarkoittaa uutta seikkailua, uutta sukellusta ennekokemattomaan. Hän on repinyt päänsä irti pahvilaatikosta, hän näkee maailman suurena leikkikenttänään.
Herää!
Jenny Woo kokeilee jotakin uutta joka päivä. Hän ottaa kontaktin tuntemattomaan ihmiseen jollakin tavalla vain ravistellakseen heitä vähän. Hän laulaa, tanssii ja iloitsee tavalla, jota omaan kuutioonsa vangitut sielut eivät käsitä. Mutta hetkeksi, Jenny Woo, rikkoo heidän tavanomaisen, puuduttavan päivänsä. Jenny Woo herättää heidät arkisesta koomastaan.
Mitä tapahtuu, kun ihminen antautuu sattumanvaraisuuden valtaan? Hänen aistinsa heräävät talviunesta. Jokainen yllättävä kokemus havahduttaa sielun ja hetkeksi menneisyys ja tulevaisuus ovat tämän hetken ulottumattomissa. On vain elämän energinen virtaus, jokaisen hetken taianomainen aalto.
-
Mitä jos valitsisit seuraavan lomakohteesi täysin sattumanvaraisesti?
-
Mitä jos menisit kirpputorille ja valitsisit päällesi jotakin, jota et olisi koskaan kuvitellut pukevasi?
-
Mitä jos juttelisit jollekulle, joka vaikuttaa täysin erilaiselta ihmiseltä kuin sinä itse?
Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia
Jenny Woo rakastaa elämän tarjoamia mahdollisuuksia. Hän elää kaikilla aisteillaan. Jos olemassa on maku, jota hän ei ole vielä maistanut, tänään saattaa olla se päivä jolloin on sen aika. Hän syö mitä haluaa, milloin haluaa. Jos jossakin häntä odottaa tajunnanräjäyttävä filosofinen keskustelu, ehkä hän etsii sen. Jossakin soittaa bändi, jota hän ei ole vielä kuullut, ja siellä hän on, riehumassa musiikin rytmissä. Seuraavana vapaapäivänään, hän hyppää junaan ja matkustaa paikkaan, josta ei ole koskaan kuullutkaan.
Jenny Woo tiedostaa sen, että elämä saattaa loppua minä hetkenä hyvänsä. Huomista ei ehkä ole. Jenny Woo tietää, että elämää ei annettu hukattavaksi. Ehkä juuri tänään, hän järjestää illalliskutsut, jonka vieraita hän ei ole koskaan tavannut.
Meissä kaikissa asuu Jenny Woo. Meillä kaikilla on se lapsenomainen kapasiteetti innostua, rikkoa rajoja ja mellastaa tässä maailmassa, joka on liian täynnä tukahdutettuja toiveita ja kuvitteellisia muureja ihmisten välillä. Mieti, mitä kaksivuotias tekisi? Mitä jos voisit edes joskus saada yhteyden siihen uteliaaseen, kyltymättömään ja avarakatseiseen innostukseen? Entä, jos se on ainoa todellinen asia, joka pitää sinut elossa? Suurin syntimme lienee, että enimmäkseen olemme vain olemassa, mutta emme koskaan todella elä.
Herää huomenna uuteen päivään ja ole edes hetken Jenny Woo.
